maanantai 3. huhtikuuta 2017

Kansanvallan väkevä voima

Yhteiskunnallisen keskustelun tahti on toisinaan niin nopeaa, että heikompaa hirvittää. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) Vesa Vihriälä ja Niku Määttänen julkaisivat viime perjantaina muistion Kolme keinoa turvata tutkimuksen ja koulutuksen rahoitus.

Samana päivänä Keskustan varapuheenjohtaja Katri Kulmuni ja opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ehtivät jo tyrmätä muistiossa käydyn pohdinnan lukukausimaksujen käyttöönotosta. Hyvä niin.

Itse ehdin lukaista Etlan muistion vasta eilen. Lukukausimaksupohdinnan lisäksi Vihriälä ja Määttänen esittävät valtion omaisuuden siirtämistä yliopistoille sekä elinkeinotukien korvaamista Tekesin innovaatiotoiminnan rahoituksella.

Esitetyt keinot avaavat muistion tarkoitusperän. Tarkoituksena on löytää keinoja, jotka tekisivät yliopistoista vähemmän riippuvaisia vuosittaisesta valtionrahoituksesta. Uskomuksena on, että yliopistojen suurempi taloudellinen liikkumavara tekee niistä vahvempia.

Minua huolestuttaa tällainen pohdinta, jossa tietyille yhteiskunnan osa-alueille halutaan antaa erityisasema yleisen julkisen rahoituksen ulkopuolella. Erityisesti liikennerahoituksen puolella on harrastettu vastaavaa ajattelua.

Selkeämpää on, että poliittiset päättäjät osoittavat rahoitusta sinne, mikä on yhteiskunnan kehityksen kannalta tärkeintä. Päätöksentekijöiden käsiä ei kannata sitoa. Tämä jos mikä on kansanvaltaa. Jos valtion kehysbudjetointijärjestelmä on kankea, pitää sitä muuttaa. Oikea ratkaisu ei ole siirtää toimialoja budjettiprosessin ulkopuolelle.

Etlan muistio kannattaa kuitenkin lukea, myös lukukausimaksuja koskevan pohdinnan osalta. Vihriälä ja Määttänen toteavat, että nykyjärjestelmä ei toteuta aitoa mahdollisuuksia tasa-arvoa. Vaikka korkeakoulutus on maksutonta ja opiskelua jopa tuetaan opintotukijärjestelmän avulla, hakeutuu yliopistoihin enimmäkseen koulutettujen vanhempien lapsia.

En kannata lukukausimaksuja, mutta niiden yksisilmäinen vastustaminen ei riitä. Tarvitaan aitoja toimia koulutuksen tasa-arvon parantamiseksi. Tärkeintä on panostaa koulutusurien alkupäähän. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen puolella voidaan tehdä eniten nykykehityksen muuttamiseksi.

Ei kommentteja: